perjantai 1. syyskuuta 2017

Runoja, kirjoittanut lyyrikko Toivo Levanko, Kalliossa 29.8.2017.

KESÄ MENNYT ON

Syystuuli soittaa, rannan laine huokaa.
Taas marjat pihlajan kauniisti punertaa.
Luonto taakseen jättää suven lämpöisen.
Kesä mennyt on, takaisin ei sitä saa.

Meille linnut lauloi loisteessa auringon.
Vuoroin vettä satoi loisti taivaan kuu.
Vielä kaunis on maa, vaikka yö yllättää.
Kesä mennyt on, takaisin ei sitä saa.


Eilen sua mä näin, tänään sua aattelen.
Oot jossain kaukana ja lähellä kuitenkin.
Sun tuntees vallan saa, se hymys kaunistaa.
Kesä mennyt on, takaisin ei sitä saa.


Syystuuli soittaa, rannan laine huokaa.
Lyhdyt ovat sammuneet, hyytyy järven veet.
Vielä kaunis on maa, vaikka yö yllättää.
Kesä mennyt on, takaisin ei sitä saa.




KINAPORI MUISTOISSAIN


Kun tuuli tyyntyy illansuun, mä unhoitan kaiken muun.
Syksyn iltaan tummuvaan, kohtaan muiston arvokkaan.
Kinaporiin vei askeleet, muistoni ovat säilyneet.
Kokemusta toista tiedä en, onnekas saa olla ihminen.


Luokseni lentää lintunen, unihiekkaa alla siiven.
Onko totta vai untako näin, pieni keiju seisoo ovellain!
Kinaporiin jälkeni johtaa, lähden levyjä soittamaan.
Kokemusta toista tiedä en, runoni kasvaa muistojen.


Kun tuuli tyyntyy illansuun, mä unhoitan kaiken muun.
Iltaan yöhön tummuvaan muistoni käy kukkimaan.
Sellaista toista tiedä en, vain yksi polku on ihmisen.
Nämä hetket muistoissain, tahtoisin elää uudestaan.


Kun tuuli tyyntyy illansuun, palaan jälleen eiliseen.
Kun tumma yö ylleni saapuu, soi sävel kaunis muistojen.
Nämä hetket muistoissain tahtoisin elää uudestaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti